sielusta

Lyhyesti: mun piti aloitttaa kaikki alusta. Hirveesti MIKSI kysymyksiä kaikesta liittyen elämään ja ikuisuuteen, kaikkeen, ihmisiin yms. Pistin vaalle new agen ja kristinuskon ja huomasin, että kumpikaan ei ole absoluuttinen totuus (vaikka kristinusko sitä kovasti yrittää). Tajusin, että voin ottaa osia sieltä osia täältä ja rakentaa itse oman uskoni. En voi allekirjoittaa kaikkea mitä new age tarjoaa samoin, kun tiedän että valtakirkko ja kristilline nnäkemys salaavat ihmisiltä suurta osaa asioista, tuskin papitkaan tietävät kaikkea, tai kyseeenalaistavat raamattua. Siinäpä se Raamattu, tämä mystinen kirja jota voi lukea miten vaan ja aina saa uuden vastauksen, oli mikä tahansa ongelma. No siksipä siis lisäsin muutaman new age kriittisen jutun.

Jos raamatun perusteella kaikki muu on saatanasta ja vain ristilöä kuollut Jeesus on meidän pelastaja niin kaikki muu -jooga, chakrat, muut uskonnot yms ovat siis valhetta ja väärää johdatusta. Kuitenkin jos ne ovat niin monia tuhansia vuosia vanhoja asioita, niin miksi niistä Raamatussa sanota sanaakaan, kuin ehkä jotenkin tosi kuvainnollisesti, niin että pitää olla ihan tosi guru ja valaistunut ja johdatettu ja niin en tiedä että ne voisi tajuta.

Enivei, koostan omaan elämääni ja maailmankuvaani sopivan omanlaisen kuvan. Sitten välähti, mistäs se sielu oikeen tulee ihmiseen? Kristinusko tunnustaa sielun olemassaolon, mutta se ihmisen ruumiin kuollessa menee paikkaan x (joko maan olle tai taivaaseeen jonnekin välitilaan) ja odottaa siellä viimeistä tuomiota.  En jaksa allekirjoittaa tätä, koska jo ihan omasta kokemuksesta, siitä selittämättömästä tiedosta ja tunteesta johtuen tiedän, että sielu syntyy uudelleen. Tiedän jopa, että tämä ei ole minun sieluni viimeinen vaellus täällä, tuskin toiseksi viimeinenkään.

Platonin määritelmä sielusta oli mielenkiintoinen, se jaottelee sielun kolmeen osaan, joista yksi sijaitsee päässä, toinen sydämessä ja kolmas vatsassa. Näistä päässä sijaitseva oli kuolematon.

Wikipediasta lainattua:

"Platon esitti Valtiossa seuraavanlaisen jaottelun:

• Järkisielu (logistikon), joka sijaitsee päässä. Se kykenee rakastamaan tietoa ja viisautta. Näin sen tehtävänä on harrastaa filosofiaa, koska tietäminen tekee sen onnelliseksi. Sen tulisi hallita muita sielun osia.
• Intosielu (thymoeidēs), joka sijaitsee sydämessä. Se on tunteiden sijaintipaikka. Se on omin päin toimiessaan destruktiivinen ja paha, mutta se voi tottua kuuntelemaan järjen ääntä ja tulla sille hyväksi, kuuliaiseksi palvelijaksi.
• Himosielu (tai tahtosielu; epithymētikon), joka sijaitsee vatsassa. Se haluaa välittömiä aistinautintoja ja pyrkii välttämään kaikkea kärsimystä. Se on tyhmä ja yksinkertainen, ja haluaa aina samoja yksinkertaisia nautintoja. Siksi se on tarkoitettu lähinnä kuritettavaksi.

Tässä erottelussa ei ole kyse erillisistä sielun kyvyistä, vaan todella erillisistä osista. Platon ei katsonut, että nämä kolme osaa muodostaisivat harmonisen kokonaisuuden. Sen sijaan hän katsoi niiden kamppailevan usein keskenään.

Varhaisissa dialogeissaan, erityisesti Faidonissa, Platon katsoi intosielun ja haluavan sielun sijoittuvan ruumiiseen. Näin muodostui sielu-ruumis-dikotomia, jossa järkisielu oli kuolematon, ja järjettömät sielun osat ruumiiseen sidottuja ja kuolevaisia. Tässä ilmeni Platonin asketismi: hän ei nähnyt ruumiiseen liittyneissä intohimoissa (passioissa) mitään hyvää, ja katsoi, että filosofin oli erkaannuttava niistä niin paljon kuin mahdollista.

Platonin valtio-opissa himosielua vastasivat työläiset, intosielua vartijat ja järkisielua hallitsijat."

No mielessäni kyllä noi kolme kuulostaa niin yhteneväisiltä Kolmen eri chakran paikan kanssa, että ei voi olla sattumaan, että näin olisi. Miksi siis kristinusko ei ole koskaan suostunut tunnustamaan mitä tällaisia ajatuksia? Okei, ehkä neovat halunneet hallita tyhmiä ihmisiä pelottelemalla helvetillä, jotta ihmiset eivät eläisi synnissä. Ihan himmeetä aivopesua!

Luin eilen yöllä sieluniästä http://www.michaelkirjat.fi/jalleensynt.htm, sielu jakautuu viiteen eri vaiheeseen ja yksi vaihe kestää noin 20-40 inkarnaatiota ja jokaisella sieluniällä on seitsemän eri tasoa. Oma sieluni on kypsän-vanhan sielun välimaastossa. Suomessa suurin osa sieluista on kypsiä ja vanhoja sieluja kun taas Usassa on vielä sielullisesti jonkin verran nuorempaa porukkaa vertaa sotahullut ja kiihkouskovaislahkot yms. 

Tässä vähän vanhasta ja kypsästä sielusta: 

"Vanha sielu on todellakin sielun kehityksessä jo vanha. Takana on monia, monia elämiä ja sielu on oppinut muistamaan kuka on, minne menee, mistä tulee ja mikä on elämän tarkoitus. Elämien määrällä ei ole niinkään paljoa väliä kuin sillä, miten nopeasti sielu on asiansa oppinut. Joku voi elää 579 elämää ja on vielä Kypsän sielun tasolla, kun toinen on päässyt 367 elämällä Vanhalle sieluntasolle.

Vanhoja sieluja vaivaa usein maan päällä jonkinasteinen pieni masentuneisuus, yksinäisyys ja itsensä aliarviointi. He tuntevat olevansa vieraita väärässä paikassa ja väärään aikaan, ajattelevansa väärin ja poikkeavansa liikaa massasta. Maan päällisellä, fyysisellä elämällä ei ole enää mitään erikoista tarjottavaa heille ja siksi Vanhat sielut tylsistyvät. Vanhat sielut ovat maan päällä pääasiassa maksamassa pois karman velkojaan. He välttävät paljon turhia ihmissuhteita ja negatiivisia toimintatapoja, sillä he eivät halua luoda enää ylimääräistä karmaa. Heillä on vain halu saada maksettua velat pois ja päästävä irti tästä inkarnaation kiertokulusta. Tämän he tekevät joko tiedostamattaan tai tiedostaen, yleensä tiedostaen.

Koska vanhat sielut välttelevät ihmissuhteita ja tulevat loistavasti toimeen yksikseen, heille perhe ja sukulaissuhteet eivät ole tärkeitä. Ystäviä heiltä löytyy, mutta pääasiassa kyse on muutamasta hyvästä ystävästä ja loput ovat pelkkiä kavereita. Vanha sielu haluaa olla ystävällinen kaikille ja auttaa kaikkia parhaansa mukaan.

Vanha sielu näkee ja ymmärtää mikä merkitys on karmalla, menneillä elämillä ja ihmisten välisillä suhteilla. Usein he muistavat hyvin entisiä elämiään ja pystyvät muistamaan myös lähimmäistensä elämiä. Heille on selvää, miksi tämä ihminen on ystäväni/puolisoni/vihamieheni ja mitä hänen täytyy asialle tehdä. Heillä on myös vahva intuitio ja omaperäisiä rituaaleja ja tapoja. Itse esimerkiksi puhdistan aina uuden asunnon tai kirpputorilta löytämäni tavarat edellisen omistajan energioista. Vanhat sielut eivät kannata mitään uskontoa, vaan heidän maailmankatsomuksensa on ripaus sitä sieltä ja tätä täältä, mikä nyt vain tuntuu heistä hyvälle. Lääketieteessä he kannattavat vaihtoehtoista lääketiedettä.

Vanhat sielut voivat tuntua melko välinpitämättömiltä, sillä heitä ei kiinnosta miten fyysinen maailma pyörii. Koulutuksella ei ole pahemmin merkitystä, ei myöskään uraputkella. Vanhat sielut inhoavat kaikenlaisia määräyksiä ja sitoomuksia ja heille sopisikin parhaiten joku luova ammatti, jossa työajat voi päättää itse. Vaikka he rakastavatkin luontoa ja eläimiä, he saattavat vain haluta antaa asian olla ja edetä omalla painollaan. Heitä ei kiinnosta aktivistinen toiminta, vaan tavallaan heillä on mottonsa "asiat sujukoot niin kuin niiden pitääkin minun puuttumatta tilanteeseen".

Vanhat sielut ymmärtävät, että kaikki ovat yhteydessä toisiinsa ja kaikella on merkityksensä ja vaikutuksensa kaikkeen. He ymmärtävät kaikkia muita sielun tasoja, mutta kypsiä sieluja lukuunottamatta muut sieluntasot (vastasyntynyt, lapsi ja nuori) eivät ymmärrä vanhoja sieluja. Siksi he tuntevatkin olonsa usein ulkopuolisiksi tästä kaikesta.

Jokaisella sieluniällä on vielä 7 alatasoa, jotka määräävät paljolti sen kuinka elämäsi tulee sujumaan. Jollain alatasolla työstetään paljon karmaa, toisella maksetaan sitä pois. Joku taso on aktiivista ja meneväistä elämää kun vastaavasti toisella ikätasolla vain ollaan rennosti. Yksi alataso voi kestää jopa satoja elämiä. Kaikki on yksilöllistä.


Vanhan Sielun mottoja ovat mm. "Tee sinä niin kuin haluat, minä teen niin kuin minä haluan" ja "jos me olemme eri mieltä, silloin minun täytyy olla väärässä..."
 yksikään sielunikä ei ole toista parempi, vaan kaikki ovat samalla linjalla. Sielunikä kertoo lähinnä sen, miksi sielu käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja paljonko hän on viettänyt aikaansa maan päällä."

"Kypsä sielu:
Kun tämä vaihe alkaa, niin pyrkimystä kohti ulkoista menestystä tulee hillitsemään uusi, usein pakottava halu antaa enemmän aikaa ja painoarvoa henkilökohtaisille ja läheisille ihmissuhteille. He ovat tunneperäisesti avoimia, tasa-arvoa vaativia ja yhteistyöhalusia. Nyt alkavat merkitä sisäinen luovuus, tunteet ja muut ihmiset. He haluavat tarkoitusta ja kauneutta. Tässä vaihessa kehitetään herkkyyttä ja ja voidaan tuntea omien tekojen vaikutus muuhun maailmaan. Tällöin voi tuntea olevansa niin syvässä yhteydessä kaikkeen elämään,  ettei voisi mitenkään kuvitella pudottelevansa pommeja, nujertavansa toisia, metsästävänsä urheilumielessä, tai käyttävänsä turkiksia.
USA:ssa ja  koko maailmassa alkaa olla yhä enemmän kypsiä sieluja. Heitä alkaa nyt olla enemmän kuin mitään muuta sielun ikää.


Vanha sielu:
Viimeinen vaihe maalisessa kehityksessä on vanha sielunikä, ja se saa henkilön huomion kiinnittymään tarkoituksen etsimiseen ja siihen, että hän löytää keinon hyväksyä ja nauttia elämästä sellaisena kuin se on. Aineelliset tarpeet saavat vähemmän huomiota.  He ovat vapaamielisiä, eivätkä tuomitse. Sitä seuraava filosofinen puolueettomuus ja ennakkoluuloton suhtautuminen on perusta melko herkälle elämän humorististen puolien aistimiselle.
Koska he ovat jo rikkaita ja viisaita sisäisesti, niin toimintaan suuntautunut aineellinen maailma ei arvosta heitä paljoakaan. Heillä on myös taipumusta laiskotteluun, vanha sielu on jo tehnyt kaiken aijemmin. Vanha sielu kasvaa myöhään ja onnistuu yleensä vasta 35-vuotispäiviensä jälkeen saamaan eläämänsä järjestykseen. Kestää oman aikansa suunnitella sitä, miten haluaa ilmaista itsensä tässä maailmassa, jonka kanssa ei tunne olevansa samalla aaltopituudella. Koska nyt kiinnitetään vähemmän huomiota aineelliseen elämää, ei todennäköisesti myöskään koe taloudellista menestystä, ja sen myötä myös status katoaa. Kaikista näistä syistä johtuen, vanhoilla sieluilla on usein itsetunto-ongelmia. Monet kokevat vaikeata itsensä aliarvioimista. Mutta hankaluuksista huolimatta vanha sielu pääsee melko nopeasti kosketuksiin suuren kokonaisuuden kanssa ja hänellä on kyky keskittyä ja olla objektiivinen silloin, kun se ei muilta onnistu.  Monet vanhat sielut ovat hieman huolimattomia, eivätkä kunnoita fyysistä tasoa. Se tekee tietysti elämästä epämukavan ja vähemmän nautittavan. Tarkoitus olisi pystyä käsittelemään fyysistä tasoa niin, että siihen kiinnitetään tarpeeksi huomiota. Näin elämä sujuu tasaisesti ja antaa mahdollisuuden toteuttaa hengellisiä ja filosofisia harrastuksia.
On todellakin harvinaista valmistua jälleensyntymiskierrosta ennenkuin oppii käsittelemään elämää lämmöllä ja löytää kestävää nautintoa ja mielihyvää fyysisestä olemassaolosta."

Tämä sielun jaottelu menee mun mielessä kyllä ihan yksin tuon indigo- ja kristallijaottelun kanssa. 

Sielunystävä/kumppani ja kaksoisliekki ovat myös mun ajatuksissa työn alla. Pitääpä kirjoittaa niistä joskus tässä enempi.