Joskus lokakuun lopun ja marraskuun alun taitekohdassa meinasi jalat irrota maasta, ilmassa oli juhlan tuntua. Poksahtelevia kuoharipulloja, kimalletta ja korkkareiden kopsetta. Sellaista oli siellä mielen ulottuvuuksissa. Tässä ja nyt hetkessä kuitenkin oli toimiliaisuutta ja sitä odotusta, että milloin ne pirskeet alkavat.
En muista tarkalleen mikä taivaan kappale sai sen aikaan, että kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Nyt tulee vastoinkäymisiä. Ei auta itkut markkinoilla ei. Pitää vaan sopeutua ja hengittää. Sellaista marraskuu on ollut. Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä on tarvittu ja ties kuinka kauan vielä tarvitaan.
Ja niin yllättäen kuin se odotus juhlinnasta alkoi, se myös samalla loppui. Eihän elämistä tarvitsisi lopettaa, vaikka tulee esteitä? Eihän? Siltikin voi nauttia täysin rinnoin?
Ja silloin syyskuussa kun ajatteli loppuvuotta ja sellaista rauhallisuutta sisimmissä nin lokakuun puolivälin jälkeen kaikki on ollut muuta kuin rauhallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3