Näin lokakuun loppua kohti voi jo miettiä millaisessa kuukaudessa sitä on elänyt. Syyskuun ollessa niin kauhistuttavan myrskyisä, tuntui lokakuun alku jokseenkin tylsältä. Varmaan moni oli ihan et häh, mikään ei oikeesti muuttunut. Oli hirmuiset energiat ja vouhkaukset kaikesta suuresta, mutta kaikki jatkuikin sitten samanlaisena kuin aiemminkin. Niin piti tulla se maailmanloppukin, mutta täällä sitä vaan ollaan.
Itselläni tämä kuukausi näiden hyvin henkisten viime kuukausien jälkeen on ollut jalat maassa elämistä, palattu sieltä pilvistä maadoittumisen aikaan, kuin lepoon raskaasta lennosta. Sitä henkisyyden kaipuuta ei juurikaan ole ollut ja kaikki maallinen, työ, harrastukset itsestä huolehtiminen on ollut enemmän käytännönläheisempää. Jotenkin sitä jo aavistelinkin, että energioiden pyörittäessä yhdeksän kuukautta putkeen, on pakko saada hengähtää. Suunta kuitenkin tuntuu nyt paljon selkeämmältä kaiken suhteen. Vaikka mikään ei juurikaan tunnu muuttuneelta, on kaikki kuitenkin muuttunut. Sen ymmärtää, kun on hiljaa ja kääntyy sisälle.
Viime päivinä olen kuitenkin tuntenut itseni jokseenkin ahdistuneeksi tai ylikuormittuneeksi ihmisten läsnäolosta. Taas siis sellainen aika, jolloin haluaisi enemmän yksinoloa ja hiljaisuutta. Ja sitä vaan touhottaa päivä kerrallaan eteenpäin tekien kaikennäköistä ja illalla menee nukkumaan ja herää taas samaan rumbaan seuraavana aamuna, että kaikki pienet vivahdukset elämässä ne vaan sulautuu kaikkeen ympäröivään eikä niihin pysty oikein keskittymään. Tai jos on olemassa jokin polku, niin olenko jo siinä vai edelleen sivuraiteella? Kun siltä se vaan tuntuu. Mutta sen tosiaan tässä kuussa olen huomannut, että tätä itseen ja fyysisyyteen keskittyminen on ottanut minusta todella kovan otteen.
Katsoin elokuvan, nimeltään interstellar, jossa osa ihmisistä oli avaruudessa ja osa maassa. Kun ajattelee sitä painottomuutta jota astronautti kokee avaruudessa ollessa ja sitä painovoimaa joka pitää meidän jalkamme maanpinnalla, elän nyt juuri tuota tässä ja nyt aikaa. Ehkä tulee vielä tasapainon aika. Tarkoitan kaikessa.
Vuoden 2012 jälkeen on ollut toistuvaa kuoriutumista kerros kerrokselta. Kun miettii itseä ennen tuota aikaa ja hieman sen jälkeen ja tätä päivää huomaa pidemmässä juoksussa muuttuneen niin hirmuisen paljon, ja kuitenkin noita vuosia vuodesta 2012 on vasta kolme. KOLME. Totta. Juuri luin tuosta luvusta 3 kuinka se tulee olemaan merkityksellinen luku, kuinka osa ihmisistä tulee törmäämään lukuun 3 seuraavien kuukausien aikana useasti, koska se kalibroi meidät uudelle taajuudelle. Kanavointi löytyy täältä.
Mitä sitten tapahtuu marraskuussa ja joulukuussa? Entä ensi vuosi? Mielenkiinnolla jään katselemaan tapahtumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3