Sellaisella fiiliksellä minä aloitan viikkoni, ja itseasiassa koko loppuelämäni. Vaikeudet ei varmastikaan loppuneet vielä tähän, mutta uusi etappi on ohitettu ja aikamoiset antimet on tulevaisuuden suhteen tarjolla.
Heräsin tänään varten vasten katselemaan verenpunaista kuuta ja vaikka tiesinkin taivaan Olevan pilvien peitossa, en halunnut missata aamuista hetkeä nukkumalla. Kuun vaikutuksistahan pystyi silti nauttimaan sisäisesti. En kuitenkaan alkanut meditoimaan, vaan lähetin keskutelun tynkää yatävlleni joka kaikesta ihmetyksestäni huolimatta olikin jo hereillä.
Voisin sanoa, että tässä kulminaatiopisteessä useampi meistä etsii omaa paikkaansa tässä mailmassa. Miksi olen tänne syntynyt? Mitä täällä teen? Mikä in tarkoitukseni?
Keskustellessani ystäväni kanssa ymmärsin, että se tunne jonka kanssa olen lapsuusvuoteni elänyt omasta suureellisesta merkityksestäni näkyy elämässäni oman suunnitelmani toteuttamisena omalla polulla. Tiesin, että jotain suurta, isoa, merkityksellistä olen täällä tekemässä ja nyt se konkretisoituu muiden auttamisena. Ja tosiaan autettavia on paljon ja meitä auttajia on tänne syntynyt tätä asiaa varten myös hyvin monta.
Sillä millä nimikkeellä me täällä toimimme ei ole merkitystä, vaan sillä että, kaikki toimintanne on sydämestä lähtöisin olevaa ja että kaikki todellisuudessa palvelee suurempaa kokonaisuutta. On hyvä erottaa egon tuoma maineen ja mammonan havittelu kuin puhdas todellinen sydämen tarkoitus. Jonkun valotyö voi olla musiikin tuottaminen ja toisen joku muu.
Tämä asia ei kuitenkaan ole vielä monellekaan täysin tuttu, mutta jossain vaiheessa meitä on täällä vielä useampi ja ymmärrys kaiken ykseydestä lisääntyy.
Iloa ja rakkauta näihin hetkiin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3