Piiiiiitkästä aikaan..

Näin sateisena lomapäivänä sain inspiraation hyvän ystäväni innoittama aloittaa kirjoittamisen uudelleen. Jo jonkin aikaa olen miettinyt kanavaa jota pitkin vuodattaa luovuutta. Itselle luovuus on yleensä ollut lähinnä musikaalista, laulamista sekä kehon liikettä, tanssia. Toisaalta mietiskelen myös todella paljon, mutta niitä ajatuksia, jos niitä 'tavallisiksi' ajatuksiksi voisi edes kutsua, ei saa tallennettua paperille, vaan ne jäävät jonnekin muistisopukoihin viisaudeksi elämästä.
Keskustelimme tänään, että kirjoittaminen tai  tässä tapauksessa blogin pitäminen on myös oiva luovuuden muoto, omien ajatusten purkauspaikka ja oivallusten jakaja muiden kanssa.

Kun vuosien jälkeen löysin tähän blogiini uudelleen olin hyvin yllättynyt, että täällä oli peräti 16 lukijaa. Kiitos teille, vaikka ette blogiani enää lukisikaan. Myös teidän muutamat klikkauksenne blogini lukijaksi innoittivat minua edelleen.

Toivottavasti osaan tällä kertaa jakaa sisäistä viisautta omanlaisessani muodossa. Aiemmin postasin paljon kanavointeja,jotka koskettivat minua tai ne liittyivät siihen hetkiseen elämäntilanteeseen tai kasvuprosessin vaiheeseen. Edelleenkin luen kanavointeja ja saan niistä paljon ajattelemisen aihetta. Suurin anti on kuitenkin, että ne auttavat näkymättömän elämän ymmärtämisessä.