vihkimys

Tilasin vihkimykset kirjan. Olen nyt hetken aikaa ollut ns. muissa maailmoissa omien juttujeni vuoksi ja nyt voin hetkeksi taas keskittyä sieluni suunnitelmaan. Tajusin (kiitos vain Anu, jolle kirjoitin kirjeen) eräästä vastauksesta ja vihkimyksistä nopean lukaisun jälkeen taas sieluni tilasta jotain uutta. Ehkä sana vihkimys ei kellekään sano mitään ja joillekin se sanoo paljon. Itsekin olen muutamana iltana tehnyt johdatettuja vihkimys meditaatioita yms enkä niinkään ole ajatellut mitä koko vihkimys edes tarkoittaa.


En halua taaskaan korostaa mitään omia juttuja sen enempää, ja Anu oli oikeassa, koska vihkimyksistä luettuani huomasin niintä jo saaneen edellisissä elämissä. Alice Bailey:n kotivsivuilla oli oppilaan ja kokekaan merkit, ja tämä vain vahvistaa sisäistä tietämystäni sieluni tilasta. En ole kokenut varmaan viime vuosina mitään niin todeksi kuin: sielu ei kuole ja se on eri kuin persoona. Jumala on yksi. No tässä muutama miettimään pistäviä tekstin pätkiä 

"Etsimisen jaksoja, kärsimyksen jaksoja, irrottautumisen jaksoja ja paljastuksen jaksoja, jotka synnyttävät fuusiokohtia, jännitevaiheita ja energian projisoimista – sellainen on vihkimyksen tie. Vihkimys on todellisuudessa nimi, joka on annettu uudelle paljastukselle tai uudelle visiolle, joka aina johdattaa oppilasta eteenpäin suurempaan valoon; se ei ole jotain mitä hänelle suodaan tai annetaan. Se on valon havaitsemisen ja valon hyödyntämisen prosessi, joka auttaa häntä astumaan yhä selkeämpään valoon."

"Mikään lumo, mikään harha ei voi pidellä ihmistä, joka on asettanut itselleen tehtävän kulkea kapeaa veitsen terävää polkua, joka johtaa halki erämaan, läpi sankimman metsän, läpi surun ja ahdingon syvien vesien, uhrauksen laakson kautta ja yli näyn vuorten vapautuksen portille. Toisinaan hän saattaa kulkea pimeässä (ja pimeyden harha on hyvin todellinen). Toisinaan hän saattaa kulkea valossa, joka on niin häikäisevä ja hämmentävä, että hän hädin tuskin näkee edessään olevaa tietä. Hän saattaa tietää mitä on polulla kompasteleminen ja luhistua palvelun ja kamppailun aiheuttamasta väsymyksestä. Hän saattaa ajoittain kulkea harhaan ja vaeltaa alas kunnianhimon, oman edun tavoittelun ja maallisten houkutusten syrjäpolkuja, mutta hairahdus on vain lyhytaikainen. Mikään taivaassa tai helvetissä, maan päällä tai muualla ei voi estää sellaisen ihmisen kehitystä, joka on herännyt harhasta, joka on nähnyt pilkahduksen todellisuudesta astraalitason lumon takana ja joka on kuullut, vaikka vain kerran, oman sielunsa kirkkaan ja herättävän kutsun."

"Sielu on (ja tässä sanat rajoittavat ja vääristävät) valon yksikkö, jota värittää tietty sädevärähtely. Se on koko oman säde-elämänsä ilmennykseen eli muotoon sisältyvä värähtelevä energiakeskus. Se on eräs niiden miljoonien elämien seitsemästä ryhmästä, jotka kokonaisuudessaan muodostavat yhden elämän. Varsinaisessa olemuksessaan sielu on tajuinen eli tietoinen kolmella suunnalla. Se on Jumala-tietoinen; se on ryhmätietoinen; se on itsetietoinen. Tämä itsetietoinen aspekti toteutuu ihmisen fenomenaalisessa ilmennyksessä. Ryhmätietoinen aspekti säilyttää inhimillisen tietoisuuden tilan, mutta lisää siihen tietoisuuden asteittain kehkeytyvästä säde-elämästään. Sen tietoisuus on silloin tietoisuutta rakkaudesta, laadusta ja hengestä ja sen suhteista. Se on Jumala-tietoinen vain potentiaalisesti, ja tähän kehitykseen sisältyy sen oma kasvu ylöspäin ja ulospäin sen jälkeen kun sen itsetietoinen aspekti on täydellistynyt ja sen ryhmätajunta on tiedostettu." 

Sielun eli aurinkoenkelin voidaan sanoa katsovan kolmeen suuntaan:

1. Kohti Ylintä Valoa, kohti tuota keskeistä Elämää tai Energiaa, joka pitää kätkettynä itsessään tarkoituksen ja suunnitelman, jota kohti kaikki Oleminen pyrkii. En tiedä kuinka ilmaisisin tämän selvemmin. Se mikä tämä ohjaava voima voisi olla, mikä on Olemisen itsensä salaisuus, paljastetaan vasta edistyneempien vihkimyksien aikana, ja se käsitetään lopullisesti vasta kun syykeho, karana sarira, hajoaa ja viimeinen rajoitus poistuu. Tästä aurinkoenkelin vision suunnasta meidän ei tarvitse välittää.

2. Yli sen valtakunnan, missä aurinkoenkeli hallitsee ylimpänä, yli sielujen tai sielullisten impulssien maailman, yli hierarkkisen työn ja puhtaan ajatuksen maailman. Tämä on Jumalan valtakunta, taivaallisen Olennon maailma. Se on tila, josta oppilaat tulevat yhä enemmän tietoisiksi, jossa vihityt työskentelevät ja josta mestarit eri arvoasteissaan ohjaavat planeetan evoluutioprosessia. Nämä kaksi suuntaa, joihin sielu katsoo, muodostavat sielun henkisen kokemuksen maailman ja sen pyrkimyksen kohteen. Ei pidä unohtaa, että henkisellä ihmisellä, aurinkoenkelillä, on myös tavoitteensa ja että tästä tulee hallitseva impulssi heti kun kolmessa maailmassa olevan käyttövälineen alistaminen on toteutunut. Aivan kuten vasta älyllisesti täysin kehittynyt ihminen voi alkaa tietoisesti toimia sieluna ja ottamaan yhteyttä sielun valtakuntaan, niin ainoastaan täysin aktiivinen ja hallitseva sielu, jossa buddhinen prinsiippi hallitsee potentiaalisesti, voi alkaa ottaa yhteyttä siihen puhtaan olemisen tilaan, jossa monadi eli henki ikuisesti lepää.

Älyn kehittyminen ihmisessä merkitsee hänen valmiuttaan kulkea polkua, joka johtaa takaisin täyteen sielutietoisuuteen. Buddhisen eli viisaus-rakkausaspektin kehittyminen aurinkoenkelissä osoittaa hänen valmiuttaan jatkokehitykseen puhtaan olemisen tilan tietoisuudessa.

3. Kolmas suunta, johon sielu katsoo ja jossa hän harjoittaa kontemplatiivisen vision kykyä, on kohti hänen heijastumaansa kolmessa maailmassa. Korkeamman ja alemman ihmisen välisen pitkän kamppailun tavoitteena on ollut tehdä alempi vastaanottavaiseksi ja sensitiivisesti tietoiseksi voimista, jotka emanoituvat sielusta tämän sielun "kontemploidessa" kolminaista instrumenttiaan.