Ramadania vietettiin tänä vuonna 7.6-6.7.
Aamulla tuli mieleen, että voisin kirjoittaa postaukseksen liittyen arabilaisuuteen ja ehkä jatkaa aihetta heidän uskonnosta ja perinteistä käsin. Lähinnä sydäntäni kuitenkin on suufilaisuus, josta voi sitten kirjoittaa toisella kertaa.
Arabialaisuus ja islamilaisuus ovat enenevissä määrin tämän vuoden aikana kiehtoneet minua. Osaksi syynä on muutaman viikon päästä kohdentuva matkamme Dubaihin, jossa onneksi on ripaus arabialaista kulttuuriakin (paikallista väestöähän siellä asuu vain 15 %, lähde). Muutenhan se on hyvin kansainvälinen, vaikkakin arabialaisuus, islamilaisuus ja saria rajoittavat elämän menoa siellä.
Itselleni "tuli yllätyksenä", että arabialaisuus ja islamin usko (= muslimit) eivät ole sama asia. Jotenkin olen ne mielessäni niputtanut yhteen. Laveasti ajatellen arabialaisia ovat kaikki ne, jotka puhuvat äidinkielenään Arabiaa ja muslimeja ovat ne, joiden uskonto on islam. Kaikki arabit eivät siis ole muslimeja ja kaikki muslimit arabeja. Varmaan suurimmalle osalle aivan itsestään selvä asia.
Eniten muslimeja on Indonesiassa (!) ja se ei ole arabimaa. Netistä löytyy paaaaljon englanniksi näitä määritelmiä ja listauksia arabi/islam maista, esim. täältä, täältä ja täältä.
Miksi ensimmäisen kerran innostuin edes arabeista ja Islamista? Luin reilu vuosi sitten Elif Safakin kirjan Rakkauden aikakirjat (Forty Rules of Love). Olin kovassa kuumeessa ja sain sen luettua päivässä parissa, niin syvästi se imaisi itsensä mukaansa. Rakastan tuota kirjaa ja suosittelen sitä ihan kaikille. Nyt se lainassa englanninkielisenä versiona minulla.
Jumeirah Mosque (By Bjoertvedt - Own work)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos <3