Rakkaudettomuus

Niin kauan kun on huono olla, ei rakkaus pääse osaksi. Meidän jokaisen ihmisen sisällä on sielu, valo, ääni, henki. Kutsu sitä miksi haluat. Minä kutsun sitä rakkauspersoonaksi.

Kun lapsi syntyy, on hän avoin kaikelle. Hiljalleen elämänsä edetessä hän kasvattaa kuoren itselleen, ja jossain vaiheessa se kuori voi kasvaa niin paksuksi, että avoimuus katoaa. Yhteys ulkomaailmaan ja rakkauspersoonaan katoaa ja ihminen muuttuu ei-miksikään. Hän ei pidä itseään minään, ei rakasta enää itseään, ei muita eikä vastaanota rakkautta suojamuurin takia.

Elämässä selviämisen ehtona on itsen määrittely. Ihminen joka on kadonnut sisimpäänsä alkaa määrittelemään itsensä ulkoapäin luoden uskonnon ja jumalan materiasta.

Runo

Olen ollut oppimassa asioita itsestäni metsän keskellä. Tajunnut olevani kukka, jonka terälehdet ovat olleet kiinni, täynnä harmaata tomua. Elämä on syönyt minua sisältä, pala palalta nakertanut, tehnyt minusta onton, elävän kuoren heijastaen tuon tilan kaikkeen ulkoiseen.