Kaikki kulkee synkronismissa. Koko ajan tapahtuu ja paljon. Tarkoitan tällä, että vaikka täällä maailmassa, jossa elämämme tapahtuu paljon (muutos on ainut pysyvä olotila) tapahtuu maailmassa, jonka voimme havaita vain sisäisin korvin ja silmin, myös todella paljon. Kokoajan. Maailma, jossa elämme ja muutokset, joita elämme ovat vain heijastusta omasta sisäisestä maailmasta. Joillakin se on rikkaampi ja jotkut eivät kiinnitä siihen juurikaan huomiota. Oli miten oli, myös näiden jälkimmäisten sisällä tapahtuu kohisten tai heidän ulkopuolella näkymättömässä maailmassa, miten erillisiksi heidät halutaankaan ajattelevan.
Tämän vuoden teema on ollut yhdeksi tuleminen ja siihen on liittynyt muun muassa sieluperheen tai sielunsukulaisten (call it what you want) löytäminen. Kristallisoituminen on ja myöskin teema joka on kulkenut, vuosista, aioneista toiseen, eri nimikkeiden alaisuudessa. Synkronismiin liittyen ymmärsin näiden kahden liittyvän toisiinsa siten, että oma kristallisoitumiseni todentui minulle, ei vain ajan ollessa otollinen, vaan hyvinkin fysiologisesti oikean aikaan, täyttäessäni 30. Jotkin ihmiset ovat olleet jo pienestä pitäen hyvin herkkiä ja he ovat sen tiedostaneetkin jo varhain. Toiset kulkevat omaa polkuaan ja oivaltavat oman hienoutensa myöhemmin.
Erityisherkistä on kohistu jo mediassakin jonkin aikaa. Itse kun tiedän olevani tällainen "jälkijunassa hiihtelijä", niin havahduin tähän HSP (Highly Sensitive Person) käsitteseenkin vastalailla tällä viikolla. Vaikka mitään tieteellistä tutkimusta tästä tunneherkkyydestä ja henkisyydestä ei tietääkseni ole tehty, lasken ne "yks plus yks" elämässäni kulkemaan käsikädessä.
Jos vertaan itseäni kymmenen vuoden takaiseen, jossa elin melkolailla ajattelematta omaa itseäni juurikaan tai ehkä tiedostinkin omat tunnetilat, mutta sen enempää niitä en kait pohdiskellut, nyt kymmenen vuotta myöhemmin huomaan, että kuormitun ihan älyttömän herkästi! kuormituinko tällä lailla silloin päälle 20-vuotiaana? Silloin toki elämä oli erilaista kuin nyt (huolia ainakin satakertaa enemmän) mutta uskallan sanoa etten.
Mitä omaan tuntemiseen myös liittyy on itserakkaus. Jotta voi rakastaa muita, tulee rakastaa itseään ehdoitta. Itserakaus ohjaakin tekemään valintoja oman itsen hyväksi, ja moni tekeekin muutoksia elämässään sen vuoksi (vaihtaa työpaikka, luopuu ihmisistä elämässä, lopettaa/aloittaa parisuhteen, vaihtaa työpaikkaa). Se ei kuitenkaan voi jäädä siihen, pitkäksi aikaan, vaan rakkautta pitää jakaa myös muille.
