valotyöntekijät

Luin jeshuan kanavoinneista valotyöntekijöistä. Valotyöntekjän psykologiset ominaisuudet lista herättivät minut tuntemaan olevani yksi heistä:

• he tuntevat olevansa jo varhain erilaisia kuin muut: yksinäisiä, eristyneitä
• perinteiset työt ja orhganisaatiot saavat heidät tuntemaan olonsa vieraiksi näissä rakenteissa; ovat luonnostaan valtaa ja hierarkiaan perustuvia päätöksiä yms vastaan
• tuntee vetoa ihmisten auttamiseen; ammatteja sairaanhoitaja, opettaja, parantaja jne
• tuntevat olevansa muukalaisia maan päällä; henkinen tunne kaiken liittymisestä toisiinsa
• syvä kunnioitus ja huolenpito eläimiä, luontoa ja elämää kohtaan
• hankala suhtautua aggressiiviseen käytökseen; hyväsydämisiä, empaattisia ja herkkiä; vaikeuksia pitää puoliaan; saattavat olla uneksijoita, naiiveja, riittämätön todellisuudentaju; omaksuvat helposti negatiivisia tunteita; tarvitsevat aikaa olla yksin (hiljaisuudessa)
• monia edellisiä elämiä joissa tekemisissä henkisyyden tai uskonnon  kanssa

"Kokemuksestani Valotyöntekijät ovat rakastavia ihmisiä. Suurimmalla osalla heistä ei ole ollut helppo elämä. He ovat taipuvaisia itsetutkisteluun ja keskittyneitä henkiseen kasvuun. He ovat pieni prosentti tässä suuressa maailmassa. Monet heistä eivät koskaan ole tunteneet kuuluvansa tänne, ja he ovat odottaneet tätä muutoksen aikaa. He eivät ole kovin ymmärrettyjä yhteiskunnassa. Monilla heistä on voimakkaita intuitiivisia kykyjä ja he ovat voimakkaita olentoja. He saattavat tuntea maan ulkopuolisia yhteyksiä. Heistä on täytynyt tulla tavallisia sopeutuakseen yhteiskuntaan. He ovat herkkiä ruoille joita he syövät ja suuntautuvat luonnolliseen parantumiseen."

Pysähdyin kun luin nämä. Muistin itsestäni yhtäkkiä asioita jotka olin kauan aikaa sitten haudannut kaiken maallisen alle, itseni lapsena. Jotenkin kaikki vain loksahti paikoilleen.

En ehkä ole ihan varma kuinka tästä jatkaa, mutta kuten on sanottu, tulee vain elämää hetkittäin tässä ja nyt, mennä elämän virran mukana, olla oma itseni valoa loistaen. Kirjoitin jos ensimmäisissä  viesteissä kuinka eräs yö tässä kun "verhoa poistettiin silmiltäni" tunsin sieluni olevan vanha. Intuitioni kertoi sen. Nuorempana tunsin samalla tavalla, että minulla on hyvä syy olla syntyneenä täällä. Ja se levottomuus! jotain olin vailla henkisesti. Ihana rakkauden virta menee vain sisälläni ja oikeasti tunnen olevan jo kotona. Ja lapsena minulle sanottiin, että olin erilainen kuin esimerkiksi muut sisarukseni, ja ykskin nainen pohti jos mut olis adoptoitu :D nojoo, mut ihanaa ja samalla niin älytöntä!

valotyöntekijöiden sivusto

valotyöntekijöiden käsikirja

on mielenkiintoista lukea valotyöntekijöiden historiallisesta taustasta, kuinka he ovat täällä parantamassa oikeasti itseään , koska tuntevat omantunnon tuskia, kun yrittivät joskus aikoja sitten muokata maanpäällisiä ihmisiä ja käyttää valtaa (lue lisää jeshuan kanvoinneista), vaikka tuolla sanotaankin, että meidän tulisi olla täällä vain omana itsenämme ilman, että meillä on suurempi tarkoitus kuin sädehtiä rakkautta, niin monessa muualla puhutaan myös ihan konkreettisesti mitä muuta tekemistä meillä täällä on. Oikeastaan niidenkin työnkuvien:

Työn kuvaus: Henkilö joka on täällä palvelemassa ihmiskuntaa ja Maapalloa tämän planetaarisen muutoksen aikana.
Raportoi: Jumalalle, Luojalle, Lähteelle, tai mitä tahansa nimeä käytätkin Luojastamme.
Vaatimukset:
- Täytyy olla käytettävissä 24 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa
- Täytyy olla halua yhteyteen Jumalan kanssa kaikkina aikoina
- Täytyy työskennellä kaikkien korkeammaksi eduksi
- Täytyy olla omistautunut Valolle
- Täytyy olla halukas luopumaan kaikesta minkä saattaa tuntua tärkeältä kuten ihmissuhteet, raha, materiaaliset asiat tehdäkseen töitä. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta voi olla mahdollista.
- Ei huolehdi siitä, mitä toiset ajattelevat. Kaverisi ja perheesi voi ajatella sinun olevan outo tai hylätä sinut
- Vaaditaan, että tekee sisäiset työt
- Halu olla muutokseen vaikuttaja
- Rukous ja meditaatio ovat tuttuja
- Halu käyttää erikoisia kykyjä ja taitoja Luojan kanssa luomiseen
- Täytyy oppia arvostelukykyä
- Halu palvelemiseen ja omaan Valaistumiseen
- Vaatii sitoumusta henkiseen polkuun
- Täytyy olla ystävällinen ja avoin sydän
- Täytyy olla halukkuutta vapautua tuomitsemisesta ja halveksinnasta niin muita kuin itsensäkin
- Täytyy olla halukas käyttämään voimaa oikein
- Saattaa omata rohkeutta ja voimaa jota näkee vaikkapa vain Supermiehellä

Työn velvollisuudet:
- Seurata sydäntäsi millä kapasiteetilla tahansa tehdäksesi työsi ja käyttääksesi lahjojasi
- Palvella Jumalaa taitojesi mukaan
- Mennä sinne mihin enkelit pelkäävät mennä
- Valotyöntekijät palvelevat joka elämän aspektilla – hallituksessa, bisneksessä, politiikassa, opetuksessa, tutkimuksessa, kotona, koulussa, terveydenhuollossa, jopa armeijassa, taiteilijana, muusikkona, parantajana, opettajana, lakimiehenä, kirjailijana. esiintyjinä ja kaikkialla He ovat joka paikassa läsnä koska Jumala on joka paikassa läsnä.
- Voi olla strategisessa paikassa systeemin murtajana
- Muitakin velvollisuuksia voidaan määrätä

Meitä on täällä kuitenkin monia monia työntekijöitä valon puolesta ja varmasti kaikilla on oma polkunsa tuoda valoa maailmaan. On kuitenkin hyäksyttävä se tosiaasia, että osa ihmisistä, joiden sydämen tietoisuus on nuorempi, ei välttämättä sytytä henkisyys. Näen tämän samana kuin valtakristillisyys puhuu uskonnon tuputtamisesta! Ei voi tuomita toisia , jos heid'än matkansa on vasta alussa, kun meidän valotyöntekijäiden matka on menee jo pitkällä, koska olemme heitä edellä. Olemme hnoille nuoremmille niitä lamppuja joiden perässä he voivat tulla, jos ovat tulevakseen.

Mun oma ongelma on aina ollut tuomitsevuus. Jos joku ei ajattele tai tee kuten itse , niin hän olkoon vähempiarvoinen. Tietenkin olen rukoillut (ja nyt varmasti enemmänkin) että tämä muuttuisi ja niin henki sen minussa muuttaakin. Aina kun mieleeni (egoni) päättää tuomita ajatuksissani, Korkeampi itse muistuttaa taas minua. Pienin vauvan askelein siis ja onneksi Mitä sielu oppii ensin tai Henki tekee ensin (henkihän ei mitän opi, se vain on, sielu taas on oppimassa kaiken aikaa) tulee fyysisesti perässä.

"...Jonakin hetkenä sinun (joka luet tätä) on otettava valtava loikka todelliseen voimaantumiseen, mikä merkitsee sitä, että todella uskot itseesi ja todella kunnioitat luontaisia taipumuksiasi ja sisäistä tietämystäsi sekä toimit niiden pohjalta."

Rakkautta ja siunausta kaikille

valinta

tänään on 11-11. tällä päivällä on jokin merkitys kaikessa. puhutaan kaiksois- ja kolmoispäivistä. Jotain tapahtuu energiakentissä, en vain osaa huomata sitä. Oma energia on kuitenkin ihan maassa. Tunnen suuren muutoksen tapahtuvaksi -sen täytyy tapahtua- mutta uskallanko heittäytyä mukaan? en. Minua ei oikeastaan pidättele maallisuus, tavarat, jotka vietäisiin pois ei mikään sellainen, ei edes tunne yksin jäämisestä, koska enhän jäisi edes yksin!

Miksi pelätä? toisaalta en edes pelkää, mikä pidättelee? en tiedä... ehkä ajatus, että pitäisi vielä sinnitellä. Toisaalta se tukehduttaa minut. Energiat ovat tukossa siihen asti. Oma on valintani. Henkinen tie ei edisty ellen tee sitä radikaalia muutosta. Onneksi se tapahtuu heti kun annan siihen luvan. Mutta miksi en vain osaisi korjata toista? auttaa hänen tietään?

askensio!

Vitsit miten hyvä ja koskettava kirja!! suosittelen kaikille luettavaksi :) http://www.theishayafoundation.eu/finnish/books/ebooks/ascension.pdf

rakkauden jakaminen muille

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, olen rukoillut todella syvästi rakkautta tai sen jakamista muille. Tunnen ajatuksieni pyörivän keskusteluna oikeasta ja väärästä mielessäni. Muistan aina tuomitessani jonkun teon tai ihmisen, ettei saa tuomita. Ympärilläni oleva henki opastaa arkipäivässä minua, kiitos siitä :)

Luin uusi maa foorumilta kanavoinnin asenteiden muutoksesta:

 John Smallman 7.11.2010 http://johnsmallman.wordpress.com/
Olette valmiita valtaviin asennemuutoksiin

Täysi tietoisuus - täysin hereillä ikuisen päivän kirkkaassa valossa - on luonnollinen olotilanne, ettekä tietenkään ole koskaan poistuneet sieltä. Siellä missä olemassaolonne näyttää olevan, kuvitelmassa jonka yhdessä kokoatte uudelleen joka hetki, muuten se hajoaisi, elämä ja ympäristönne vaikuttavat teistä kyllä hyvin todelta. Ja koska se vaikuttaa niin todelta, teidän on hyvin vaikeaa päästää irti uskostanne ja kiintymyksestänne siihen. Silloinkin kun kehonne kuolee ja huomaatte että olette edelleen olemassa, reagoitte yleensä palaamalla Maahan kokemaan lisää ihmisyyttä, sillä olette tulleet riippuvaisiksi tästä epätodellisesta tilasta jossa pelaatte kummallisia, kilpailuhenkisiä ja satuttavia pelejänne. Ja satutatte todellisuudessa vain itseänne, huolimatta päinvastaisesta vaikutelmasta.

Herääminen tarkoittaa että nostatte verhon, haihdutatte sumun ja jätätte varjot taaksenne kokeaksenne Jumalan pyhän Todellisuuden loiston jota olette olleet piilossa. Teistä näyttää siltä, että on kulunut hyvin kauan siitä kun olette kokeneet Todellisuuden, ja sen lisäksi että epäilette sen olemassaoloa, johtuen siitä mitä kuvittelette valtavan syntiseksi käytökseksenne, ajattelette että vaikka se olisikin olemassa, olette täysin kelvottomia palaamaan sinne. Näette ne hirveät synnit ihmiskuntaa vastaan joita on tehty läpi talletetun historian, ettekä voi kuvitella mielessänne Jumalaa joka voisi tai haluaisi antaa anteeksi tällaisten kauhujen tekijöille. Ette voi hyväksyä 1) että nämä rikolliset luottavat ja käyttävät niitä valtavia negatiivisia energioita, joita syntyy ylenpalttisesti kun ankarasti arvostelette toisianne, mahdollistamaan nämä katalat teot, ja 2) että tämä kaikki todella on kuvitelmaa.

Todellisuus, Jumala, on ainoa mitä on olemassa. Mitään ei ole, eikä voi olla Hänen ulkopuolellaan yksinkertaisesti koska Hän on ainoa mitä on olemassa, ja Hän on ääretön kaikin tavoin. Hän on loppumaton energian runsaus jonka sisällä kaikki mitä on, on olemassa. Hän on elämänvoima, pyhä valikoimattoman, ehdottoman Rakkauden kenttä. Hän on Rakkaus; Hän luo Rakkaudessa; näinollen kaikki olemassaoleva on Rakkautta.

Kuvitelma jonka olette tehneet ja jota tuette, ylläpidätte ja korjaatte, on varsin kammottava käsite joka on täysin vastoin sitä loistavaa ihmettä joka on Todellisuus. Kuten olen aikaisemmin kertonut, ajattelitte sen tavaksi kokea erillisyyttä pyhästä Isästänne, ja pelata kuviteltuja pelejä jotka ovat mahdottomia ehdottoman Rakkauden Todellisuudessa. Aluksi se mitä näytitte luoneenne kiehtoi teitä paljon: ympäristö joka salli teidän arvostella ja tuomita, tai antaa anteeksi ja rakastaa, vihata ja tuhota, tai hemmotella ja sallia. Teillä näytti olevan ääretön voima jota voitte käyttää miten halusitte, täysin riippumatta toisista, ja tietenkin lopputulos on ollut kaaos ja hämmennys koska kaikki pyritte päämääriin jotka ovat erimielisyyttä aiheuttavia ja toisiinsa sopimattomia.

Vihdoin erillisten suunnitelmienne äärimmäinen epäyhtenäisyys on hiipimässä tietoisuuteenne. Erillisten ja erimielisyyttä aiheuttavien suunnitelmienne järjettömyys joita olette yrittäneet toteuttaa niin kauan alkaa seljetä teille. Olette valmiita niihin valtaviin asennemuutoksiin joita tarvitaan että voitte lopettaa näiden epämiellyttävien pelien pelaamisen ja herätä, ja antaa kuvitelman haihtua takaisin olemattomuuteen mistä sen rakensitte. Kuvitelman ja sen synnyttämän kärsimyksen loppu on lähestymässä. Onnenne ja innostuksenne ilosta olla elossa kun lopulta heräätte tästä häiriintyneestä ja tukahduttavasta painajaisesta ottaa teidät valtaansa.

Suurella rakkaudella, Saul.



On ihanaa lukea tällaista rohkaisevaa tekstiä jälkikäteen, kun on ensiksi pyöritellyt samoja asioita oppaan kanssa. Kuin kaikki ukisivat toisiaan!!

no koska poikani heräsin mainitsen nopeasti tässä, että löysin vähän niinkuin syventävänä jatkona tälle kirjan oman itsen muuttamisesta, yhteiskunnan parantamiseksi näin nopeasti ilmaistuna. http://www.theishayafoundation.eu/finnish/books/ebooks/ascension.pdf

indigo - ja kristallilapsista

Osittain löydän itsestäni näitä piirteitä. Pitäkää vaan mua ihan outona, rakastan silti totuutta :)

Kirjoittanut Jennifer Hoffman ( www.urielheals.com)
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine

Indigot ja kristallit
Joulukuu 2004

Vuodesta 1978 saakka uusi lapsisukupolvi on tuonut eri tavalla
värähtelevää energiaa maan päälle. Nämä lapset eroavat ennen
näkemistämme sukupolvista. He ovat kehittyneempiä ja henkisesti
tietoisia. He ovat vaativampia, kriittisempiä ja hyväksyvät
huonommin vallitsevan tilanteen. Nämä lapset vaativat, että me
muutumme. He pystyvät toteuttamaan tehtävänsä, viemään maapallon
ja ihmiskunnan tietoisuuden muutoksen läpi avullamme, luvallemme ja
tuellamme tai ilman niitä.

Uudet lapset tunnetaan eri nimillä - heitä kutsutaan tähtilapsiksi,
kristalleiksi ja indigoiksi. Samaan aikaan kun heillä on samanlaisia
ominaisuuksia, he ovat jokseenkin erilaisia. Joillekin henkisesti
tietoisille ensimmäiseksi huomioita herättää heidän auransa, joka
sisältää korkeampia värähtelyjä ja erilaisia energioita, mukaan
luettuna eri värejä. Indigolapset olivat ensimmäinen uusi sukupolvi
ja edustavat tämän päivän teini-ikäisiä. Indigolapset ovat
viisaampia kuin ikävuotensa osoittavat. "Tiedän sen" on
lause, jota he usein käyttävät, ja samalla kun se voi vanhemmista
olla turhauttavaa, totuus on, että he tietävät monia asioita. He
ovat myös erittäin havaintokykyisiä toisten suhteen ja ovat alttiita
sanomaan "poliittisesti väärän" asian sopimattomimmalla
hetkellä. Mutta sosiaaliset sopivaisuussäännöt eivät ole osa
heidän ymmärrystään. He tietävät, mitä pitää sanoa, eivätkä
he pelkää sanoa sitä.

Mutta indigoilla on täällä vaikeaa. Heitä kutsutaan
"Ritalin-sukupolveksi", koska heidän aikanaan on syntynyt
paljon käyttäytymisongelmia, jotka johtivat sellaisten
lääkeaineiden massamääräämiseen kuin Ritalin, Wellbutrin ja
Adderal. Mutta onko ongelma lapsissa vai järjestelmässä, johon he
eivät pysty sopeutumaan? Nämä lapset olivat ja ovat edelleen
kyvyttömiä selviytymään matalan tason energioista ja niin he
tekevät sitä, mitä parhaiten osaavat: kapinoivat ja ryhtyvät
vallankumoukseen. Heitä edeltävät sukupolvet olivat tottuneita
hyväksymään vallitsevan tilanteen - eivät indigot. He edustavat
niin sanotusti "tyyntä myrskyn edellä", koska he
valmistelivat meitä seuraavaan, vieläkin kehittyneempään
lapsisukupolveen, kristalleihin.

Kristallit ovat 1990-luvun loppupuolelta saakka saapuneita lapsia.
Indigoiden ja kristallien ero on heidän värähtelyenergiassaan ja
aurassaan. Kristalleilla on vieläkin korkeampi värähtely kuin
indigoilla, ja heidän auransa sisältää ainutlaatuisia, ennen
kokemattomia värejä tai ainakin värejä, joista me emme ole koskaan
ennen tienneet. Kristallilasten myötä autismi on lisääntynyt
hämmästyttävästi, tila jossa lapsi yksinkertaisesti kääntyy
poispäin maailmasta. Näillä lapsilla on erittäin voimakkaat
tunnepuolen ja henkiset tarpeet, ja heidän korkea värähtelynsä
tekee heille erittäin vaikeaksi osallistua nykyiseen maailmaan.
Silloin kun asioista tulee heille liian rankkoja, he eivät
yksinkertaisesti pysty selviytymään ja he vetäytyvät oman sisäisen
maailmansa rauhaan ja turvaan.

Nämä molemmat tyypit edustavat uusia värähtelyenergioita, jotka
meidän on otettava huomioon siirtyessämme muutoksen läpi. He ovat
osoittaneet meille kyvyttömyydellään selvitä, että se minkä
olemme hyväksyneet sukupolvien ajan, on muututtava.
Koulujärjestelmämme, sosiaalinen rakenteemme, perheemme ja
elämäntapamme ovat noudattaneet malleja, jotka eivät ole muuttuneet
moniin sukupolviin. Ne eivät kuitenkaan enää palvele tarpeitamme.
Nämä lapset tekevät meille hyvin selväksi, missä meidän tarvitsee
tehdä muutoksia ja mitä täytyy seuraavaksi tapahtua. Toivon, että
kuuntelemme heitä.

Aikuisten indigo- ja kristallienergia
Tammikuu 2005

Tuntuuko sinusta, ettet sovi yhteiskuntaan, että sinulla on vaikeuksia
noudattaa sääntöjä ja määräyksiä, joiden kanssa toisilla ei
näytä olevan mitään ongelmia, tai et vain yleisesti ottaen voi
sietää elämää? Tuntuuko sinusta siltä, ette joku unohti antaa
sinulle elämän ohjesäännöt ja kompastelet eteenpäin, kun toiset
näyttävät pärjäävän aivan hyvin ja tietävän, mitä tehdä?
Onko elämä vain liikaa sinulle ja huomaat tuntevasi olosi
mukavammaksi yksin kuin toisten kanssa? Ja oletko hyvin intuitiivinen,
pystyt näkemään auroja ja henkiä ja näet myös näkyjä? Ei, et
ole kummallinen tai hullu, mutta kannat kylläkin indigo- ja
kristallienergiaa ja siksi elämä vaikuttaa niin kummalliselta ja
usein vaikealta etkä pysty sopeutumaan joukkoon, vaikka miten kovasti
yrittäisit.

Kun indigo- ja kristallilapset, jotka kantavat tämän energian
puhtaimpia muotoja, ovat ihmiskunnan uusimpia sukupolvia, heitä edelsi
sukupolvi, joka syntyi 1950- ja 1960-luvuilla ja joka ilmensi
vaihtelevan määrän tätä energiaa. Nämä olivat 60-luvun lopun ja
70-luvun lopun kapinallisia, myös "kukkaislapset" olivat
varhaisia indigoja. He tunsivat olonsa epämukavaksi vallitsevassa
tilanteessa ja tekivät, mitä indigot tekevät, eli kapinoivat.
Kuunnelkaa tuon ajan musiikkia, erityisesti sitä, joka protestoi
Vietnamin sotaa, ja voitte kuulla kapinan, "kutsun aseisiin",
vetoomuksen heräämiseen. Kristallienergiaa kantaneet olivat varhaisia
henkisiä opettajia, niitä jotka alkoivat kirjoittaa ja opettaa
henkisistä aiheista paljon ennen sen tulemista valtavirraksi. He
saivat aikaan henkisen liikkeen, jonka suosio kasvaa jatkuvasti.

Varhaisen indigo- ja kristallienergian tärkein rooli oli luoda perusta
tulevalle sukupolvelle ja tulla vanhemmiksi, jotka ymmärtäisivät ja
tukisivat tätä energiaa. On erittäin tärkeää, että indigo- ja
kristallilapsilla on vanhemmat, jotka ovat myötätuntoisia heidän
tarpeilleen, jotka voivat tuntea empatiaa heidän vaikeuksiaan kohtaan,
jotka pystyvät jakamaan heidän inhonsa vallitsevia sosiaalisia
toimintamalleja kohtaan ja jotka voivat antaa sen henkisen perustan,
jota he tarvitsevat, erityisesti kristallilapset. Kristallilapset
tarvitsevat myös uuden kouluttajien sukupolven, joka voi tukea heidän
tarvettaan pehmeämmästä ja vähemmän dogmaattisesta
koulutusjärjestelmästä.

Monilla tämän päivän indigo- ja kristallilapsilla on vanhemmat,
jotka kantavat tuota energiaa eikä se ole mikään sattuma. Jos olet
indigo- tai kristallilapsen vanhempi tai joku, joka työskentelee
tämän energian kanssa, olet hyvin tietoinen sen dynamiikasta, koska
kannat tuota energiaa itsekin. Ole siis tietoinen siitä, että
kyvyttömyydellesi sopeutua yhteiskuntaan tai ulkopuolisuuden
tunteellesi on syynsä. Näin nämä lapset usein tuntevat. Käytä
tietoa, jota olet saavuttanut omien kokemustesi kautta tehdäksesi
heille helpommaksi ymmärtää itseään ja tehdä sitä työtä, mitä
he tulivat tekemään. Ole rakastava ja tukeva ja työskentele heidän
kanssaan helpottaaksesi heidän siirtymäänsä ja auttaaksesi heitä
ymmärtämään ja kehittämään lahjojaan ja taitojaan.

Se että ymmärrät aikuisena indigona tai kristallina, miksi tunnet,
niin kuin tunnet, auttaa myös sinua löytämään oman paikkasi
yhteiskunnassa, luomaan itsellesi paikan, jossa tunnet olosi mukavaksi
ja pystyt kehittämään ja käyttämään omia ainutlaatuisia
lahjojasi ja näin autat näitä erityisiä energioita luomaan uuden
sosiaalisen toimintamallin, jossa uudenlaiset lapset tulevat
työskentelemään.

Totuuden sukupolvi
Huhtikuu 2005

Tämän päivän indigo- ja kristallilapset jakavat hyvin
ainutlaatuisen ominaisuuden: he molemmat näkevät totuuden. Ei vain
yksinkertaisia totuuksia, kuten ruoho on vihreää, aurinko lämmintä
ja sade märkää, vaan erittäin monimutkaisia totuuksia, jotka
sisältävät henkistä ymmärrystä ja tarkoituksen tunnun. Sellaista
meillä, heidän vanhemmillaan, ei koskaan lapsena ollut. Näille
sukupolville epätotuudet, puolitotuudet ja suoranaiset valheet ovat
epämiellyttävämpiä. He ovat valmiita vastustamaan niitä,
väittämään niitä vastaan ja puolustamaan asemaansa
peräytymättä.

Indigo- ja kristallilapset eivät ole halukkaita hyväksymään asioita
itsestään selvyytenä, koska heidän täytyy tietää, miksi asiat
ovat niin kuin ovat. Ja jos he eivät pysty näkemään asiassa
totuutta, he esittävät kysymyksiä, ja jos vastaukset eivät ole
avoimia, he tekevät jotain, joka on heistä rehellistä. He eivät
hyväksy vanhemmiltaan minkäänlaista totuuden vääristelyä,
erityisesti kristallilapset. He eivät yksinkertaisesti ymmärrä,
miksi emme kerro totuutta. Ja he vaativat meitä puhumaan totta, vaikka
se olisi kuinka tuskallista meille. Sekä indigot että kristallit
tietävät mieluummin totuuden kuin käsittelevät epätotuuksia. Ja
jos me emme ole valmiita käsittelemään asioita tällä tasolla, he
kärttävät ja ahdistelevat niin kauan, kunnes olemme valmiita.

Mutta heidän totuuden vaatimisessaan ei ole kyse vain petoksen
paljastamista, miten hyvää tarkoittavaa se olisikin. Heidän
totuutensa on itse asiassa vilpittömyyden tarvetta, elämistä
harmoniassa henkensä, yhteytensä ja koko olemuksensa kanssa. Kaikki
mikä ei ole sopusoinnussa tämän kanssa, saa heidät pois
tasapainosta eivätkä he voi vain sivuuttaa sitä, kuten menneiden
sukupolvien lapset tekivät, vaan heidän on saatava asiat ojennukseen,
oikealle tolalla ja paljastettava totuus. Ja tämä vilpittömyyden
tarve laajenee siihen, mitä tapahtuu heitä ympäröivässä
maailmassa - heidän yhteisöissään, kaupungeissaan, maissaan ja
maailmassa yleensä. Muistakaa, että tämä on myös "yhdistynyt
sukupolvi", joka kasvoi internetin ja kännyköiden kanssa, joten
heillä on jo maailmanlaajuinen näkökulma ja he ovat ensimmäinen
sukupolvi, joka nauttii tästä etuoikeudesta.

He eivät esimerkiksi hyväksy meidän valmiuttamme sietää väriin
tai sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Olen huomannut erityisesti
indigolapsissa sen, että he näyttävät olevan tietämättömiä
väri- ja kulttuurieroista. Heille musta ihminen on aivan sama kuin
valkoinen tai joku Aasiasta tai Englannista. Ja useammilla
indigolapsilla on rotujen ja kulttuurien välisiä ihmissuhteita kuin
millään muulla sukupolvella. He eivät myöskään siedä
yhteiskunnan kritiikkiä valintojaan kohtaan. Heidän mielestään
heidän ja jonkun muun välillä ei ole mitään eroa. "Mistä te
oikein puhutte", he kysyvät, kun keskustelemme ihmisten
välisistä eroista. Ja heidän huomautuksensa takana on kysymys
meille: miksi olemme valmiita sietämään tätä ja miksi meillä on
ongelmia asian kanssa.

Monet heidän uskomuksistaan ja toimistaan muistuttavat minua 60- ja
70-lukujen "hippisukupolvesta" kahdella selvällä
poikkeuksella. Nyt ihmiskunta hyväksyy paljon paremmin henkisyyden ja
heille on enemmän kanavia kanssakäymiseen toistensa kanssa - kiitos
internetin kasvun ja kännyköiden lisääntymisen. He ovat siis
kasvaneet kyeten yhdistymään toistensa kanssa maailmanlaajuisesti, ja
tämä on lisännyt heidän mielipidettään kaikkien ihmisten
"samanlaisuudesta". Eivätkä he ymmärrä, miksi me emme voi
tehdä samoin. Heille on yksi totuus: kaikki olemme samaa ja ansaitsemme
samat asiat. Ja he tekevät voitavansa varmistaakseen tämän
tapahtumisen.

Esimerkiksi monet lapset, nuoremmat ja vanhemmat, myivät leivonnaisia
ja lelujaan ja tekivät voitavansa tsunami-uhrien hyväksi. Se oli
heidän tapansa osoittaa maailmalle, että he ovat yhteydessä näihin
ihmisiin ja halusivat osoittaa myötätuntoa tehden voitavansa heidän
auttaakseen. Tämä on esimerkki heidän yhteyden tunteestaan, mutta
myös heidän totuudestaan: miksi joidenkin maailman ihmisten pitäisi
kärsiä, kun toiset eivät kärsi, ja meidän pitäisi auttaa
toisiamme. Pieni lapsenlapseni, kristallilapsi, antoi äidilleen kaikki
rahansa säästöpossustaan, 23 senttiä, auttaakseen tsunamin
lapsiuhreja, joilla ei ollut kotia. Hän sanoi, että lopultahan
kaikilla pitää olla koti.

Sitten kun indigosukupolvi saavuttaa täysi-ikäisyyden - monet ovat jo
siinä tai aivan lähellä - he alkavat soluttautua yhteiskunnan
liike-elämään ja poliittisiin järjestelmiin. Kun ajattelee heidän
itsepintaisuuttaan totuuden suhteen, mietin, mitä tapahtuu tämän
päivän järjestelmille, kun tämä erittäin äänekäs sukupolvi
alkaa muuttaa vallitsevaa tilaa ja kieltäytyy hyväksymästä
käytäntöjä ja menettelytapoja, joita on ollut sukupolvien ajan ja
joista monet perustuvat paljon vähempään kuin totuus.

Monet yksinkertaisesti karttavat perinteisiä reittejä ja aloittavat
omat bisneksensä tai työskentelevät vähemmän perinteisesti, mutta
ansaitsevat kuitenkin elantonsa. Jotkut indigot eivät pysty
näkemään vanhempiensa valitseman polun arvoa eivätkä ole
kiinnostuneita korkeapalkkaisesta työstä, hienosta autosta ja
suuresta kodista. He haluavat ja tarvitsevat työn, joka tekee heidät
onnelliseksi ja hyödyttää heidän elämäänsä sen sijaan, että se
ohjaa sitä. Onko se mikään ihme, että työttömyys 18 - 25
-vuotiaitten ikäryhmässä on niin suurta kuin se tänä päivänä
on? Onko tämä viesti meille, että meidän on alettava katsoa sitä,
mitä hyväksymme totuudeksi sen osalta, miten ansaitsemme elantomme ja
miten paljon todellisuudessa tarvitsemme elääksemme?

Ja tämän sukupolven upein piirre on se, että he pystyvät
liittymään laajamittaisesti "passiiviseen vastustukseen",
kuten Ghandi sitä kutsui, ja oppimaan kulkemaan omalla tavallaan
maailman läpi. Mutta ei itsekeskeisellä tavalla. He eivät ole
huolissaan totuudesta ainoastaan itsensä vaan kaikkien puolesta.
Eivätkä heidän ponnistelunsa keskity vain yhteen aiheeseen vaan
moniin. Maailma ei näytä olevan valmiina heitä varten, mitä
todistaa niiden nuorten aikuisten määrä, jotka vielä asuvat kotona.
Mutta kerran se on valmis ja he pääsevät paikkaan, missä he
pystyvät muovaamaan yhteiskunnasta jotain, mikä heijastaa heidän
energioitaan, arvojaan, totuuttaan - jota he puolustavat todella
kovasti - vilpittömyyttään ja henkisyyttään.

Sukupuolirajojen hämärtyminen
Toukokuu 2005

Jos katsotte 14 - 25 -vuotiaita indigopoikia - ja tyttöjä, mitä
näette? Huomaatteko mitään suurta eroa naisten ja miesten välillä?
Ette oikeastaan. Pojilla voi olla pitkät tai lyhyet hiukset ja he
käyttävät t-paitaa ja lantiolla roikkuvia housuja. Ja tytöillä voi
olla pitkät tai lyhyet hiukset ja he käyttävät t-paitaa ja lantiolla
roikkuvia housuja. Oli aika, jonka indigovanhemmat voivat muistaa,
jolloin tytöt ja pojat pukeutuivat hyvin eri tavalla. Tytöillä oli
mekot, heidän tukkansa oli "laitettu" ja heillä oli
meikkiä. Heitä oli opetettu olemaan hienoja naisia ja
käyttäytymään kuin tytöt. No, nuo ajat ovat menneet. Ja se on
luultavasti hyvä asia, koska tytöillä on nyt vapaus pukeutua
haluamallaan tavalla.

Mutta se on kiinnostavaa indigojen tavassa pukeutua, että sukupuolten
rajat hämärtyvät. Tytöillä ei ole enää painetta näyttää
tytöltä ja käyttää mekkoja tai hameita. Nyt he voivat valita,
mitä käyttävät. Muistan, että minun kasvaessani tyttöjen oli
käytettävä hameita tai mekkoja koulussa. Kylminä, lumisina
päivinä saimme käyttää housuja, mutta ainoastaan mekkojemme alla,
ja meidän oli otettava housut pois päästyämme koululle. Minusta se
on aina ollut epäreilua, koska pojathan saivat käyttää housuja.
Tuollaiset tiukat sukupuolierot ovat poissa pääasiassa siksi, että
indigot ovat vaatineet saavansa käyttää, mitä haluavat, ja heidät
vanhempiensa on lopulta ollut annettava periksi. Viimeisten kymmenen
vuoden aikana rennompi pukeutumisasenne on hiipinyt myös
yrityskulttuuriin. Monissa yrityksissä on tänä päivänä sellainen
rento pukeutumiskoodi, mikä ei olisi tullut kuuloonkaan reilut
kymmenen vuotta sitten. Ja kuitenkin tänä päivänä se
hyväksytään ja sitä toteutetaan laajasti.

Tapa millä tytöt ja pojat käyttäytyvät toistensa kanssa, on myös
muuttumassa, ja he ovat enemmän ystäviä kuin sitoutuvat
kahdenkeskisiin seurustelusuhteisiin. Kenties tämä johtuu siitä,
että indigot ovat usein vähemmän kiinnostuneita sitoutuneista
ihmissuhteista, mutta myös siitä että heille merkitsee vähemmän
ulkonäkö ja enemmän sosiaalisuus. Samanlainen pukeutuminen luo
hyväksymisen tunteen poikien ja tyttöjen välille, mikä on
tyypillistä indigoenergiaa. He hyväksyvät jokaisen hyvin
tasavertaisesti eivätkä etsi eroja toisista. Heille rodut, sukupuolet
ja kulttuurit ovat kaikki samanlaisia. He ilmentävät sitä ykseyttä,
jonka muutos on tuomassa tälle planeetalle.

Voimme oppia paljon indigolapsilta ja itse asiassa olemme jo
oppineetkin. Rennompi asenne sukupuolten välillä ja erottavien
rajojen hämärtyminen auttavat meitä näkemään toisemme eri tavoin
ja keskittymään sisäiseen olemukseen ulkoisen olemuksen sijasta.
Tämä ei tietenkään päde jokaiseen ja kaikkialla, mutta muutoksia
tapahtuu hitaasti, ja kun ne on tehty, ei ole enää paluuta entiseen
tapaan. Muutoksen energia on otettu vastaan monin eri tavoin, mutta
muutos edistyy ja näemme esimerkkejä siitä kaikkialla
ympärillämme. Siitä meidän on kiitettävä indigoita, kun siirrymme
luomaan maailmanlaajuista kulttuuria, jossa kaikkia kunnioitetaan ja
kohdellaan arvokkaasti ja kaikkien tunnistetaan olevan yhtä.

Indigot ja elämäntaidot
Heinäkuu 2007

Vaikka olenkin ollut jo monia vuosia aikuinen, on aikoja, jolloin
tunnen elämän olevan aivan liian monimutkaista. On liian monia
sääntöjä, menettelytapoja ja prosesseja, joiden on oltava minulle
tuttuja pärjätäkseni onnistuneesti päivittäisessä elämässäni.
Nämä ovat asioita, jotka tiedän, koska olen tehnyt niitä jonkin
aikaa. Ja olen yrittänyt opettaa näitä taitoja indigolapsilleni
eivätkä he vain näytä tajuavan niitä. He ovat riippuvaisia
avustani paljon enemmän, kuin minä omilta vanhemmiltani
pyytämästäni avusta.

Tällä ei ole mitään tekemistä heidän älykkyytensä kanssa, koska
he ovat hyvin fiksuja. Uskon, että indigoilla on vaikeuksia selvitä
näistä monimutkaisista asioista monestakin syystä. Ensinnäkin ne
ovat heistä tylsiä eivätkä he halua olla tekemisissä tylsien
asioiden kanssa. Heidän täytyy olla tekemisissä sääntöjen kanssa,
mikä ei suju heiltä hyvin. Ja he etsivät aina helpompaa,
yksinkertaisempaa tapaa tehdä asioita ja jos he eivät löydä sitä,
he unohtavat koko asian.

Tärkein kuitenkin on se seikka, etteivät he halua nolostua tai
tunnustaa, etteivät osaa jotain, joten he eivät pyydä apua silloin,
kun he sitä todella tarvitsevat. Tällöin kykymme kommunikoida
indigolastemme kanssa ja sen tiedostaminen, mitä heidän
elämässään tapahtuu, on tärkeää. He ovat riittävän fiksuja
oppiakseen, kun heille näytetään, vaikkeivät he pyydäkään
apuamme. Meidän on siis tiedostettava, että meidän täytyy ehkä
viedä heidät johonkin virastoon ja auttaa heitä menettelytavoissa,
vähintään kerran. Tai meidän täytyy ehkä "ilmoittautua
vapaaehtoiseksi" menemään heidän henkiseksi tuekseen, kun
heidän täytyy tehdä jotain. He saattavat olla hyvin kiitollisia
läsnäolostamme, vaikkeivät he sanokaan sitä.

Indigot ovat tulleet muuttamaan tapaa, miten asioita tehdään, ja
lopulta he yksinkertaistavat elämää kaikkien puolesta. Mutta tässä
vaiheessa useimmat heistä ovat vielä liian nuoria vaikuttamaan
merkittävästi. Ja heidän on koettava monimutkaisuutta tietääkseen,
mitä tarvitsee muuttaa. Niinpä sen sijaan että annamme heidän
kamppailla ja turhautua, autamme heitä ja itseämme tietämällä,
milloin he tarvitsevat apuamme, ja viemällä heitä niiden prosessien
läpi, joita heidän täytyy oppia selvitäkseen elämässään, jotta
he voivat ymmärtää, miten monimutkaisessa maailmassa toimitaan. He
tekevät muutokset oikeaan aikaan.

Indigot ja itsemurha

Tämä artikkeli on kerätty Uriel parantaa -uutiskirjeistä. Sitä
ovat toivoneet vanhemmat, kouluttajat, opettajat ja parantajat, jotka
tarvitsevat tätä informaatiota. (Kirjoitukset vuosilta 2005 ja
2006.)

Osa 1

Minun on vaikeaa kirjoittaa tästä aiheesta, koska se muistuttaa minua
erityisen haastavasta jaksosta poikani elämässä, jolloin hän
pohdiskeli itsemurhaa, ja siitä pelosta, jota tunsin miettiessäni,
löytäisinkö jonain päivänä tullessani kotiin poikani tehneenä
sen. Vaikka hän ei koskaan kertonut minulle pohdiskeluistaan, tiesin
hänen usein kulkevan tuolla reunalla. Hänen elämässään oli
asioita, joita hän ei pystynyt ratkaisemaan, ja hänen oli vaikeaa
tulla sen kanssa toimeen. Itsemurhan mahdollisuus olin hänen
mielessään vaihtoehto, koska se lopettaisi hänen tuntemansa tuskan.
Indigojen äärimmäisen herkkyyden kääntöpuoli on se, että indigot
tuntevat tuskansa hyvin syvästi ja haavoittuvat niin kovasti, etteivät
he pääse tilanteesta ulos. He harkitsevat itsemurhaa epätoivon
hetkinä, jolloin he uskovat, ettei muuta ratkaisua ole.

Indigot kamppailevat itsemurha-ajatusten kanssa enemmän kuin toiset
sukupolvet ennen heitä. Ja monet heistä toteuttavat sen ja
jättävät murheen taakseen. Heillä on vaikeuksia asioiden
hyväksymisessä ja koska monilla indigoilla on ollut vaikeita
lapsuuden kokemuksia, heidän haavansa ovat usein tuskallisia ja
syviä. Heidän empatiakykynsä vahvistaa tuskaa, jota he tuntevat, ja
lisää siihen heitä lähellä olevien tuskan.

Pojallani oli monia indigoystäviä, joista monet kamppailivat omien
ongelmiensa kanssa. Minusta tuntui joskus siltä, että hän käsitteli
myös ystäviensä tunteita. Kolme vuotta kamppailimme tämän ongelman
kanssa, kävimme terapiassa - lääketerapiassakin lyhyesti - ja
vietimme paljon aikaa puhuen. Lääkkeet näyttävät tekevän
tilanteen pahemmaksi, koska indigot voivat reagoida epätavallisesti
lääkkeisiin ja voivat usein olla myös yliherkkiä niille. Ja koska
he ovat alttiita riippuvuuteen, heistä voi tulla riippuvaisia
monenlaisista lääkkeistä.

Vaikka poikani ei tehnyt itsemurhaa, useat hänen ystävistään
tekivät, ja se oli erittäin surullinen ja vaikea kokemus kaikille.
Jokaisen vanhemman, jonka indigolapset käyvät läpi tunnekysymyksiä
ja tuskallisia kokemuksia, tarvitsee ymmärtää, etteivät heidän
lapsensa pysty "kääntämään pois päältä" tunteitaan,
kuten me olemme oppineet tekemään. Ja he käsittelevät myös
ympärillään olevaa tunne-energiaa, jonka he voivat uskoa olevan
omaansa. Koska he ovat hyvin empaattisia ja intuitiivisia, sen
opettaminen, miten kanavoidaan empaattista energiaa tehokkaammin,
auttaa heitä ymmärtämään, mikä tunne-energia on heidän omaansa
ja mikä kuuluu toisille.

Tehokas kommunikointi lasten ja vanhempien välillä on aina
välttämätöntä indigolasten kohdalla, koska he voivat kuvitella
kaikenlaisia asioita ja heillä on usein vaikeuksia erottaa
todellisuutta omista uskomuksistaan ja peloistaan. Vaikka he ovat hyvin
älykkäitä, he ovat usein myös tunteiltaan kypsymättömiä ja
tarvitsevat paljon enemmän tukea, kuin mitä he itse tunnistavat.
Useiden vuosien puhumisen ja ongelmien työstämisen jälkeen sekä
opetettuani pojalleni, miten hän keskittää empaattisen energiansa ja
että olen aina paikalla häntä varten, olemme pystyneet kulkemaan
tämän vaikean jakson läpi ja hän on nyt hyvin ohittanut sen. Se on
haaste, jonka monien indigojen vanhemmat kohtaavat, mutta he voivat
ponnistellen auttaa lapsensa sen läpi. Se ei ole helppoa, mutta
tehtävissä. Kirjoittakaa minulle, jos teillä on tämä ongelma
lapsenne kanssa - teini-ikäisen tai nuoren aikuisen - ja jaan omat
kokemukseni siitä, mikä minulla toimi.

Osa 2

Viime viikolla kirjoitin indigoista ja itsemurhasta jakaen teidän
kanssanne vaikeat ja haastavat kokemukseni oman indigopoikani kanssa,
ja monet teistä kirjoittivat minulle omista kokemuksistaan. Tuskalla,
hämmennyksellä ja turhautumisella, joista kerroitte minulle, oli
yhteinen teema: monet teistä kirjoittivat indigolapsista, jotka ovat
18 - 20 -vuotiaita. Tämä on erityisen vaikea jakso indigolapsille,
joiden pitäisi lähteä kotoa ja astua maailmaan, mutta monet heistä
ovat jumissa ja pelkäävät lähteä kotoa. Ja he ovat masentuneita,
juovat ja/tai käyttävät huumeita tai ovat yksinkertaisesti pudonneet
kelkasta eivätkä tee yhtään mitään. Sukupolvena useimmat meistä
olivat joko opiskelemassa tai naimisissa tässä iässä ja olemme
turhautuneita omien lastemme käyttäytymistä sekä ylikuormittuneita
ja peloissamme heidän masennuksensa syvyydestä, vihasta ja selvästä
kyvyttömyydestä siirtyä eteenpäin tai pois siitä mustasta aukosta,
jossa he näyttävät olevan. Voimmeko auttaa heitä?

Joitain indigoja pelottaa se, minkä he näkevät haasteeksi
vanhempiensa menestyksen saavuttamisen tai ylittämisen, ja heidän
vanhempansa edustavat erittäin menestynyttä sukupolvea. Toiset
pelkäävät sitä, etteivät he vastaa yhteiskunnan tälle
sukupolvelle asettamia raskaita odotuksia. Jotkut haluavat vain tehdä
juuri päinvastoin kuin vanhempansa, eivät siksi että he yrittävät
olla vaikeita, vaan siksi että he haluavat luoda oman polkunsa
elämässä, ja heistä tuntuu, että se mitä heidän vanhempansa
tekevät, ei ole paras lähtökohta. Vielä toiset eivät
yksinkertaisesti tiedä, mitä he haluavat tehdä, ja suuresta
vaihtoehtomäärästä heidän on haasteellista valita yhtä asiaa ja
menestyä siinä, niin kuin heidän vanhempansa tekivät. Mitä jos he
eivät pidäkään siitä - jäävätkö he siihen jumiin?

Sukupolvena indigot ovat erittäin luovia, intuitiivisia ja
motivoituneita, ja he tekevät kaiken tarkoituksella ja tahtoen.
Silloin kun he jäävät jumiin, he tekevät sen hyvin. Mutta heidät
voidaan vetää ulos mustasta aukosta auttaen heitä. Olen huomannut,
että ikätoverit kiusasivat monia indigoita lapsena, ja he kärsivät
"erilaisena" olemisesta. Mitä tahansa tunteita he
tunsivatkin tuolloin, he kantavat niitä mukanaan varhaisaikuisuuteen
ja pelko tulemisesta kiusatuiksi, vainotuiksi sen vuoksi, keitä he
ovat, miltä he näyttävät tai miten he toimivat, näyttää
heräävän monilla heistä. Ratkaisu jota olen aina ehdottanut
indigolasten vanhemmille, on heidän kanssaan kommunikoiminen, heidän
peloistaan puhuminen, heidän kiinnostuksensa kohteiden oppiminen,
heidän vakuuttelemisensa ja heidän auttamisensa tuntemaan olonsa
mukavaksi erilaisuutensa kanssa.

Indigoenergia ei noudata sääntöjä ja määräyksiä eikä heillä
voi olla työtä tai uraa, josta he eivät pidä tai joka ei sovi
heidän lahjoihinsa ja taitoihinsa. Mutta he ovat riittävän luovia
löytämään itselleen sopivia vaihtoehtoja, jos heitä tuetaan
ponnisteluissa. Sen sijaan että turhaudumme heihin, vaikka heidän
käytöksensä onkin turhauttavaa, ja kysymme, mikä heissä on vikana,
meidän täytyy kysyä, miksi he tuntevat niin, kuin tuntevat. Tämä on
haastava tilanne kenelle tahansa vanhemmalle ja sitä voidaan helpottaa
pyrkimällä aloittamaan kommunikointi. Ja indigolapsenne saattaa,
kuten omani lopulta teki, kiivetä ulos tuosta mustasta aukosta,
löytää polkunsa ja puhjeta luovan energiansa kukkaan.

Osa 3

Tämä artikkeli jatkaa tämän kuukauden "indigot ja
itsemurha" -sarjaa. Olen saanut hyvin monia viestejä vanhemmilta,
opettajilta ja parantajilta, joissa minua on opastettu kirjoittamaan
lisää tästä hyvin tärkeästä aiheesta. Huomatkaa, että se kun en
ole kirjoittanut mitään kristallilapsista vähään aikaan, johtuu
siitä, että he eivät ole samassa kehitysvaiheessa kuin indigot.
Indigolapset, joista monet ovat nyt teini-iänlopussa tai aikuisuuden
alussa, saavuttavat kriittisen pisteen ja he kamppailevat monien
asioiden kanssa: oma tarkoitus maailmassa, kyky toteuttaa tehtävänsä
ja omien lahjojen ja taitojen käsitteleminen.

Monet indigot, jotka pohdiskelevat itsemurhaa, tekevät sen ollessaan
syvästi masentuneita - ja masentuneisuus on indigojen iso ongelma. He
eivät voi enää saada tolkkua elämästään ja itsestään eivätkä
voi nähdä tulevaisuutta nykytilanteensa edessä. He eivät tiedä,
miten pääsevät siitä, missä ovat nyt, seuraavalle askelmalle
elämässään. Ja tämä on sukupolvi, joka kasvoi sellaisten
videopelien kanssa, missä oli "kuoltava" päästäkseen
seuraavalle tasolle. Ottavatko he saman käsityksen todellisuuteensa
eivätkä ymmärrä sen seuraamuksia?

Samalla kun indigoenergia on mahtavan luovaa positiivisesti ilmaistuna,
se voi olla hyvin tuhoisaa negatiivisesti ilmaistuna. Ja tämä ei
kohdistu vain indigojen ulkopuoliseen maailmaan, vaan myös heidän
sisäiseen maailmaansa. He ovat usein itsensä pahimpia vihollisia ja
luovat joukon ongelmia ja vaikeuksia itselleen (ja vanhemmilleen).
Indigot ovat sukupolvi, joka vaatii osallistuvaa vanhemmuutta, jolloin
vanhempien on oltava läsnä heidän elämässään joka tavalla, myös
tunteiden osalta.

Monet vanhemmat ovat stressaantuneita vaativasta työstä ja
elämätyylistä eikä heillä ole aikaa olla lastensa kanssa. Tässä
kohtaa indigot joutuvat vaikeuksiin. Ja he näyttävät
tarkoituksellisesti työntävän vanhempiaan pois aikana, jolloin he
eniten tarvitsevat heidän näkemystään ja huomiotaan. Se kun indigo
sanoo: "Selviän tästä", tavallisesti tarkoittaa sitä,
että hän on täysin pihalla ja tarvitsee epätoivoisesti apua, vaikka
hän ei pyydäkään sitä ja ottaa sen vastaan erittäin
vastahakoisesti.

Lapsen itsemurhan tragedia on käsittämätön, ei ainoastaan perheelle
vaan yhteiskunnalle yleisesti ottaen. Näillä lapsilla on paljon
annettavaa ja opetettavaa, ja meidän on oltava aktiivisesti läsnä
heidän elämässään. Kun oma indigopoikani viimein tuli ulos
itsemurhajaksostaan, hän kirjoitti minulle kirjeen, jossa hän ilmaisi
kiitollisuutensa siitä horjumattomasta rakkaudesta, jota annoin
hänelle silloinkin, kun hän ei ollut kaikkein rakastettavimmillaan,
ja sanoi, ettei hän luultavasti olisi täällä ilman minun
ponnistelujani. Kun kirjoitan tätä useita vuosia kirjeen saamisen
jälkeen, minut valtaa tunne, koska tiedän, miten hän on kärsinyt ja
miten vaikeaa hänen oli tehdä päätös jäämisestä.

Minun oli vakuutettava hänelle, että hänen paikkansa oli täällä,
että siirtyminen seuraavalle tasolle merkitsi parhaan kanavan
löytämistä hänen taidoilleen ja lahjoilleen ja että yhdessä
löytäisimme sen, mitä se on. Voimme auttaa lapsiamme tekemään
päätöksen jäämisestä opettamalla heille, että seuraava taso
voidaan saavuttaa tulemalla siksi, kuka on, etsimällä tai luomalla
oma polkunsa ja elämällä sitä intohimoisesti riippumatta siitä,
miltä se näyttää.

Heidän on myös opittava hyväksymään niiden rakkaus ja apu, jotka
he ovat valinneet vanhemmikseen ja henkisiksi opettajikseen, tietäen,
että nämä ovat paikalla heitä varten silloin, kun he sitä eniten
tarvitsevat riippumatta siitä, ovatko he halukkaita ottamaan vastaan
näiden avun. Lopulta he hyötyvät kokemuksistaan ja hyödyttävät
maailmaa. He myös opettavat toisille indigoille, miten päästään
seuraavalle tasolle henkisellä polulla, kun pysytään tällä
tasolla. Toivon, että yhdessä voimme auttaa indigoita pääsemään
tämän vaikean jakson yli ja tekemään itsemurhasta vaihtoehdon, jota
he eivät edes harkitse.


-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Pelon ylittäminen uudessa ajassa

Laitan ultran nettikolumnin tänne, koska tämä puhutteli mua paljon. Muutama päivä sitten rukoilin kovasti, että voittaisin pelon. Ihanaa, että löysin sitten tämän uusi maa foorumilta. Pitääpä ottaa itseäni niskasta ja katsoa pelkoa silmiin, aloitan ihan jonkun pelottavan leffan katsomisesta :D 




Uusi suhde pelkoon vapauttaa ihmisen piilevät kyvyt 

Ihmisen eräs keskeinen työ liittyen henkiseen kehitykseen uudessa ajassa koskee uutta suhdetta pelkoon. Tämä uusi suhde merkitsee, että pelko ei enää johda ihmistä ja ihminen vapauttaa omat sisäiset energiansa pelon otteesta. Ihmisen sisäiset voimavarat pääsevät purkautumaan hedelmällisesti vasta kun pelko saadaan hallintaan. Toisaalta nämä piilevät ominaisuudet jäävät käyttämättä niin kauan kuin pelko sulkee ihmisen tien uuteen henkiseen ajatteluun. Tässä uudessa ajattelussa ei enää pysähdytä negatiivisen pelkoajatuksen vangeiksi, vaan mennään sen yli ja tavallaan ohitetaan pelko. Näin alkaa uudenlainen kokemus, jossa pelkoon ei jäädä enää kiinni. Silloin ei enää toisteta negatiivisia ajatusmalleja, jotka ovat aiemmin johtaneet myös negatiivisiin tai pakeneviin tekoihin pelon yllykkeestä.

Pelko on henkiselle ihmiselle aina merkki siitä, että joku asia on käsittelemättä. Jos joku asia on pelottava, se merkitsee, että sinä et tunne sitä tarpeeksi. Näin pelkoa voi käyttää hyödyllisenä signaalina, koska se viestittää meille aina, mikä on kesken. Jos pelkäämme kummituksia tai ufoja, voimme tiedostaa, että on tuleva aika, jolloin me käsittelemme ja syvennämme nämä aiheet niin, että pelkoa ei enää niiden suhteen ole. Se, mitä pelätään, pitää jalostaa niin, että se voidaan kohdata ja ymmärtää. Pelko on aina merkki ymmärtämättömyydestä. Me koemme, että kadotamme hallinnan, koska kohtaamme jotakin, mitä emme käsitä ja tästä syntyy pelko. Pelon seurauksena ihminen yleensä pakenee ja pelko jää elämään, kunnes siihen palataan niin kauan, että se kerran ylitetään.  

Ihminen on tottunut Maaplaneetalla omassa kehityksessään siihen, että tietyt kokemukset synnyttävän pelon. Kun ollaan kohdattu tuntematonta, ihminen on käyttänyt pelkoa signaalinaan aistia vaara. Uusi aika kääntää tämän kehityksen ihmisessä ja ihmisen on löydettävä pelon käyttämisen sijaan sen ylittäminen. Ihminen saattaa hämmästyä ensin, kun tilanteet, jotka aikaisemmin synnyttivät pelon ja pakenemisen, eivät enää teekään niin. Tätä on edeltänyt pelottavien tilanteiden harjoittelu eli niiden kokeminen loppuun asti pelosta huolimatta, pakenematta. Näin ollaan luomassa uutta suhdetta ilmiöihin, joita ei heti ymmärretä ja jotka aiemmin tulkittiin siksi negatiivisiksi.

Sekä henkiset että avaruudelliset maailmat sisältävät asioita, joihin ihminen on vanhan energiamaailman perusteella reagoinut pelolla. Uusi oivallus on, että henkisiä ilmiöitä voidaan tutkia myös aina niin, että pelko kokonaan ylitetään.  Näin pelko ei enää johda ihmistä läpi elämän ja negatiivinen pelon pilvi hajotetaan. Tämä on nyt aivan uudella tavalla uusissa Maan energioissa mahdollista.

Pelon hallinta voidaan tiedostamisen kautta oppia

Kun ihminen alkaa herätä henkisesti, hän tajuaa, että pelko voidaan täydellisesti alistaa henkisen kehityksen palvelijaksi. Tämä koskee suhdetta sekä henkisiin että avaruudellisiin elämän ilmiöihin. Pelon ylittäminen ei onnistu nappia painamalla. Se on itsensä kehittämisen tie kestää pakenematta myös sellaisia henkisiä ilmiöitä, jotka koetaan negatiivisiksi ja pelottaviksi. Pelon tunnistamista ja hajottamista voidaan harjoitella juuri näissä tilanteissa.

Joskus olen miettinyt televisiossa pyörivää henkiin ja kummituksiin kauhulla suhtautuvaa Riivatut talot –sarjaa. Sarja on yleisesti koettu pelottavaksi ja jää siksi usein katsomatta. Kyseinen sarjakin voi silti olla yksi tapa kohdata ja tunnistaa omat pelkonsa. Itse katsellessani kyseistä sarjaa yksin pimeässä huoneessa huomasin pelon leijuvan ympäristössäni, mutta koska en lähtenyt pelkoenergiaan mukaan pelko katosi täydellisesti. Myös sarjassa esiintyvät ihmiset tuovat esiin omia pelkojaan suhteessa henkiseen. He etsivät kuumeisesti henkisen maailman kontaktia ja kun he saavat sen, he ovat kauhuissaan. Voimme kysyä ylipäätänsä, mitä minä pelkään ja miksi? Onko jotain pelättävää todella olemassa ja mikä minua uhkaa?

Kaikkein suurin pelko ja uhka on ihmisen omien ajatusten luomat vääristyneet kuvat. Omat pelon ajatukset, jotka luovat tukoksia tiellemme, estävät vapaan henkisen toiminnan. Tietenkin henkisessä ja avaruudellisessa maailmassa on monenlaista elämää; kehittyneempää ja kehittymättömämpää. Mitä meidän pelokas ja negatiivinen suhtautumisemme voisi rakentaa suhteessa näihin maailmoihin? Moni sellainen henkinen asia, joka näyttää pelottavalta ja negatiiviselta tänään ihmiselle, ei ole sitä lainkaan. Henkisille ja avaruudellisille ilmiöille on looginen henkinen selitys ja voimme luottaa, että yksilön kokemukset ovat aina tarkassa karman ja universumin henkisten johtajien valvonnassa. Kukaan ei siis lopulta koe yhtään mitään, mikä ei olisi hänen henkisen kehityssuunnitelmansa mukaista. Mitä siis pelkäämme ?

Muutamia kertoja ollessani henkisillä tai ufoluennoilla, olen huomannut, että itse asia on hukkunut pelkoihin. Tämä kertoo vain sen, että pelkoa ei ole vielä käsitelty. Pelko kumpuaa ihmisen eläimellisestä puolesta ja ainoastaan henkisen minän yhä syvempi herääminen on lääke siihen. Ihmisen syvempi henkinen osa ei koskaan elä pelossa, vaan pelon signaalit tulevat aina alemmasta itsestä. Meidän on uskallettava kulkea kohti pelkoa voittaaksemme sen ja ilman tätä emme koskaan voi päästä syvällisesti tutkimaan henkisiä maailmoja tai ufoja.

Kun pelkoa alkaa vähitellen hallita, henkinen tulee yhä enemmän esiin. Ihminen alkaa saada loogisia vastauksia, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Ihminen alkaa myös yhä enemmän kokea henkisiä ilmiöitä. Se henkinen asia, jota ennen pelättiin, muodostuukin ymmärrettäväksi. Lopulta tapahtuu kaikkein tärkein; pelko poistuu! Tämän jälkeen valmistumme kohtaamaan niin henkisiä kuin avaruudellisia ilmiöitä silmästä silmään. Pelon poistuminen luo näin aivan uudenlaisen alustan sekä henkisten olentojen että avaruusolentojen kohtaamiselle. Näin henkiset ovet aukeavat ihmiselle uudella tavalla.

Avartunut tietoisuus poistaa pelon harhan lopullisesti

Kaikki vastaukset ovat lopulta piilossa ihmisen sisällä. Ihmisessä asuu viisaus, koska ihminen on Jumalan kuva raamatullisesti ilmaistuna. Mikrokosmisesti ihmisessä elää Jumalan valtakunta  ja avaimet ikuiseen valoon. Tämä valo on ihmisessä ollut aina. On tullut aika tuoda se ihmisen sisältä ulos makrokosmokseen. Tämä aika alkaa heti, kun rakkauden vastakohta pelko voidaan siirtää tarpeettomana syrjään ja aletaan käsittää, että koko universumi ja sen tapahtumat ovat suuri järjestys. Mitään pelättävää ei ole koskaan ollutkaan.

Pelon harha on olemassa vain niin kauan, kunnes totuus tekee sen tarpeettomaksi. Kun tiedät miksi asiat ovat niin kuin ovat, et enää usko pelkoon, etkä anna sen johtaa itseäsi. Pelko syntyy tietämättömyydestä ja siksi henkinen totuus hävittää sen. Kaikkein kirkkain totuus on rakkaus, eikä se voi koskaan sisältää suurinta harhaa; pelkoa. Valinta on meidän ja jossain vaiheessa meidän on kuitenkin kohdattava pelkomme silmästä silmään. Tämä täytyy tapahtua ennen kuin hengen valtakunnat aukeavat meille lopullisesti. Ja kun näin tapahtuu, alkaa myös pelon, suurimman harhan, vähittäinen katoaminen elämästämme. Lopullisesti.

(Tamminen, P. 2010.)

on se vaan uskottava

niin, ei tässä muu auta!
Oivalsin eilen, että usko ja luottamus on ainuita keinoja päästä polulla alkuun. Jos kaikki on meissä itsessämme, niin myös ajatukset on otettava todesta. Mun päässä on käynyt pitkään jo sellainen ajatusjuoksu, jota olen pitänyt oman egoni tuottamana ainostaan (tai enhän nyt ole ajatellut että egoni sen on tuottanut vaan se on ollut osa minua kuten jalka on osa ruumistani) Luettuani joitakin kanavointeja ja muita energiaasioita, joten törmännyt niissä samoihin asioihin, joita mielessäni on tapahtunut. Joku voisi ajatella, että mä olen vaan kuvitellut "keskusteluja/ohjausta" päässäni.

Nosiis, näissä uuden ajan energioissa on kyse oman henkisyyden heräämisestä ja kaikenlaisten henkisten taitojen käyttämisestä, ylösnousemusruumiin valmistamisesta 3D maailmasta 4D maailmaan.

Vaikka alunperin olen ajatellut, että ei pitäisi heittäytyä liiaksi mukaan hekimailman asioihin, niin KYLLÄ niihin tulee tempautua mukaan 110%!!! Tarvitaan uskoa. vertaa sinapinsiemenvertaus. Epäily estää uskomasta, meidän egomme siis. Flow-maisessa ajatuksessa itseasiassa keskustelemme muiden kanssa, vähän sama kuin telepatioisi.